Ehkäisy vanhoillislestadiolaisuudessa

Näinä vuosina (2017) olen lukenut ja törmännyt vanhoillislestadiolaisuuden puolivirallisissa medioissa ajatukseen, että ehkäisy olisi joissain tilanteissa muka oikein. Mikäli lääkäri määrää ehkäisyä, niin omantunnon salliessa joku sitä voisi synnittä suorittaa. Tällainen ajatus ei kuitenkaan perustu raamattuun, sillä ehkäisyn sijaan, vakavan taudin hallitessa, ihminen luonnostaan pidättäytyy tartuntavaaran välttämiseksi.

Raamattu ei lupaa lopun ajalle parempaa ja puhtaampaa oppia, vaan antikristusta, väkevää eksytystä ja vääriä profeettoja. Kristus itse sanoi: "Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääköhän uskoa maan päältä? (Luuk.18:8). Näinollen ymmärtäisin, että varovaisuus asian suhteen on paikallaan.

Ehkäisy kirkkohistoriassa

Jo alkukristillisyyden aikana ehkäisy oli tunnettu tosiasia. Useat kirkkoisät viittaavatkin senkaltaisiin menetelmiin. Jopa muinaisessa Egyptissäkin ehkäisy oli niin ikään mahdollista (Ebersin papyrys kuvaa niitäkin) ja sitä harrastettiin. Tulkinnanvaraista lienee, tarkoittaako Gal.5:20 alkukielen sana 'pharmakeia' juurikin jonkinasteista ehkäisymenetelmää. Aikaisemmin vanhoillislestadiolaisuudessa on opetettu kuten koko kirkkohistorian ajan elävästi uskoneet ovat kiteytetysti sanoneet:

"Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä."

Tämä on ikävästi ristiriidassa sen asian suhteen, että lääkärin ehdottaessa ehkäisyä, se siinä tapauksessa omantunnon salliessa voisi olla oikein. Ilmeisesti kuitenkin asia koskee niitä, joilla omatunto asian sallii - nimittäin minun omatuntoni ei näin tee. Menkäämme kuitenkin kohti raamatunmukaista opetusta, kuten asia on yllä aiemmin selkeästi kerrottu (kaikissa tilanteissa syntiä). Tästä asiasta on tuttuakin tutumpi Onanin tarina, hiukan syvällisemmin tarkasteltuna.

Onanin synti

Nykyään useat jumalattomat pyrkivät selittämään Onanin tapaksen siihen suuntaan, että Onanin teko olisi paha yksinomaan siksi, ettei hän antaisi jälkeläisiään veljelleen:

8 Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku." 9 Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. 10 Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla. (1.Moos.38)

Senkaltaisen selityksen raamattu kuitenkin kumoaa. Onanin teon rangaistus oli kuolema. Sen sijaan veljen suvun jatkamisen evääminen ei ole kuolemanrangaistuksen arvoinen:

7 Mutta jos joku ei halua ottaa veljensä leskeä vaimokseen, lesken on mentävä kaupungin portille vanhimpien luo ja sanottava: 'Lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa eikä halua solmia avioliittoa minun kanssani.' 8 Kaupungin vanhimpien on silloin kutsuttava mies puheilleen. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo, ettei halua veljensä leskeä vaimokseen, 9 lesken on vanhimpien läsnä ollessa astuttava hänen eteensä, riisuttava sandaali hänen jalastaan, syljettävä häntä kasvoihin ja sanottava: 'Näin tehdään sille, joka ei turvaa veljensä suvun jatkumista.' 10 Siitä lähtien miehen perhettä nimitettäköön 'paljasjalan suvuksi'. (5.Moos.25)

Kuitenkin Onanin rangaistus oli kuolema, eikä yllä esitetyn Mooseksen kirjan kohdan määräämä tuomio. Edes Juudan huorinteko ei ollut aihe kuolemantuomioon. Miksi siis Onanin teko oli niin paha? Eikö Onan olisi voinut pidättäytyä kokonaan? Onan ei kuitenkaan pidättäytynyt, vaan yhtyi, päämääränään olla saamatta jälkeläisiä. Yksinkertaisesti sanoen: Onanin teko oli paha koska hän ehkäisi.

Nautinnon hakeminen ilman siihen kuuluvaa vastuunkantamista on kuin palkan ottamista ilman työntekoa tai taivaaseen menemistä ilman kilvoittelua täällä ajassa, jos tämänkaltaisia analogioita voidaan vetää. Kuitekin voimme havaita raamattuun vedoten, että ehkäisy on syntiä, joka on kuolemaksi. Lutherin mukaan kuolemansynti on sellaista, jossa syntiä pidetään luvallisena (Luther: Johanneksen ensimmäisen kirjeen selitys). Kuinka siitä voidaan ripittäytyä jos sitä ei edes synniksi tunnisteta? Raamattu ei tunne poikkeuksia tämän ehkäisyasian suhteen. Tämän takia on vakavaa väittää, että siinä tai tuossa tapauksessa, mikäli lääkäri niin esittää, ehkäisy olisi jotenkin oikein.

Tekeekö sairaus synnin luvalliseksi?

Mikäli puoliso on sairas, on sairauden hoitaminen tärkeää. Ääriesimerkkinä voimme pitää vakaavaa sairautta, esimerkiksi Ebolaa, tilanteena, jossa yhtyminen ei liene juuri ajatuksissa. Miksi asiayhteyteen pitäisi ehkäisyä määrätä kun vaihtoehtona on aina pidättäytyminen? Yhtälailla vähemmän vaarallisten sairauksien kanssa voidaan pidättäytyä sen sijaan että otettaisiin ehkäisyvälineet esiin. Ei ole olemassa tilannetta, missä vaihtoehtona ei olisi pidättäytyminen.

Mikäli Onan ei olisi laisinkaan yhtynyt Tamariin, ei hän olisi asiaan liittyen saanut kuolemanrangaistustakaan. Yhtälailla, miksi pitäisi ehkäisyä pitää luvallisena edes siinä tilanteessa, kun puoliso sairastaa syöpää? Tällöinkin on mahdollisuus pidättäytyä, ja pyrkiä hoitamaan sairautta sen sijaan että vie itsensä ja lähimmäisensä alttiiksi synnille, joka on kuolemaksi. Mikäli pidättäytyminen muodostuu ylitsepääsemättömäksi, niin asiaa voi ajatella siltäkin kannalta, että homoseksuaali uskovainen joutunee pidättäytymään koko elämänsä ajan pitääkseen omantuntonsa puhtaana. Ovatko heterot erityisasemassa?